Heittäkää arkulle varovasti multaa, siellä on mummo, siellä on kultaaEi silmämeikkiä. Olen ensimmäinen, joka puhkeaa kyyneleihin kappelissa. Osanottajat ovat liikaa minulle. Nyyhkytän niin lujaa, että sisarukseni lohduttavat minua. Lasken ruusuni arkun viereen.
Ensimmäistä kertaa vuosiin ristin käteni. Yhdyn muiden mukana rukoukseen. Isoäitin takia. Itse olen ateisti, mutta haluan kunnioittaa hänen uskoaan. Tuijotan virsikirjan kantta. En pysty katsomaan ketään itkemättä. Toivon siunaustilaisuuden olevan pian ohi. Tuntuu, etten kestä enempää.
Asetun arkun viereen seisomaan. Otan otteen kantoliinasta. Nostan muiden mukana arkun ilmaan. Olen saanut kunnian olla yksi kantajista. Pieni pakkanen puree poskiini. Ilmassa on hentoa lumisadetta. Kirkonkellot soivat. Heitän hautaan lasketun arkun päälle tummanpunaisen ruusun.
Miten pärjään, kun kyseessä on vanhempieni tai sisarusteni hautajaiset? En halua kokea niitä. En usko pystyväni niihin. Järjestelyihin. Toimitukseen. En halua ikinä kokea niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti