Isoäitini kuolema vaikutti minuun pahemmin kuin olisin aavistanut. Suremisen aikaan olin työharjoittelussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni asiakaspalvelussa. Toimin äärirajoillani. Olin siinä kaikkien nähtävillä. Esillä. Tein minulle aivan uusia asioita. Pinnisteli hymyä. Small talkia. Tulevaisuuteni koulu asioiden suhteen myös tuotti ahdistusta.
Tunsin masennuksen ottavan minusta otteen. Vetävän minua alas. Ryhdyin viiltelemään. Kuin valuuttaakseni pahan olon pois itsestäni. Pitkän tauon jälkeen oksensin taas. En vain kerran. Usein.
Alan kohota taas ylöspäin. Pahin olo helpottaa. Vaikeaa on edelleen. Tulee aamuja, jolloin en jaksa nousta sängystä ylös. Tulee iltoja, jolloin itken tyynyliinani märäksi. Tulee päiviä, jolloin haluaisin luovuttaa koulun suhteen.
Kevät on kuitenkin saanut minut pitkän tauon jälkeen takaisin pururadalle. Uudet kuulokkeet ja musiikit korvissani laitan tossua toisen eteen ja nautin juoksemisesta. Ärsyynnyn huonosta kunnostani. Haluan laihtua. Haluan eroon selkäläskeistäni. Mahastani. Minun on pakko laihtua. Minun on pakko ottaa elämästäni ote. Hallita sitä, ei antaa sen enää hallita minua.
Hei,en yleensä kommentteja kirjoittele,pikemmiten ihmettelen useasti miksi se-kin on niin vaikeaa !, palautteen antaminen, kannustus yms.tunnistin kirjoituksistasi osittain itseni, mistä syystä kommentoin..ei ole antaa ohjeita elämään tosin,itsekkin niitä kaipaisin, mutta ulkopuolisen silmin nopeasti lasten hoidon ohessa lukiessa huonolla kirjoitus taidolla ja tietsikan käytöllä.. etsiessäni laihdutus-blogia sinuun törmäsin =) SELITYKSET SIKSEEN. kuvista näytät kauniilta, tai sellaiselta sopusuhtaiselta mitoiltasi, kauniit kädet jostain vilahti..tuli mieleen eikö koskaan voi ihminen tyytyä osaansa, vaan aina on se joku jonkakaltainen olisi pitänyt olla pikkutytöstä lähtien..joku joka huomauttaa painosta ja saa tunteen ettei ole koskaan sopinut kuvioihin vaikka myöhemmin ei itse huomaa ns.sillosta ylipainoa, vaan oli aivan normaali.Kukaan ei voi pujahtaa toisen ihmisen ihon alle ja tuntea samoja kipuja ja yksinäisyyttä, onni ei välttämättä täytä saappaita kaiken saavutettuakaan, jos ei osaa olla onnellinen.Tämä tässä yksi elämä, minäkin alan nyt vaan elämään. That is.Onnea matkaan !!
VastaaPoista